perjantai 17. maaliskuuta 2017

meikki/kauneustuotteet, joita en käytä

Meikäläisen meikkaaminen on vakiintunut aikalailla tähän tiettyyn kaavaan: kulmat, meikkivoide, peitevoide, puuteri, silmien rajaus, peitevoide silmien alle, ripsien taivutus, ripsiväri. Vuosien saatossa meikkausvaiheita on jäänyt pois ja joihinkin en ole koskaan edes tutustunut. Mitä ja miksi, siitä tässä postauksessa.
Kynsilakka
Aikaisemmin kynsissäni piti olla aina lakkaa. Ainakin vuoden verran olen jo ollut ilman. Tuli vain jokin totaalinen kyllästyminen ja hankkiuduin suurimmasta osasta kynsilakkoja eroon. Ei minulla mitään suurta kokoelmaa ollutkaan, mutta nyt minulta löytyy muistaakseni enää 3 kynsilakkaa. Niitäkään ei ole tullut käytettyä. Eipä ne lakkaukset kauaa pysy minulla nätteinä, kun tallillakin kaikenlaista joutuu touhuamaan. Kynsiä kyllä silti viilaan ja leikkaan tarpeen vaatiessa, että täysin ei kynnet jää huomiotta.

Poskipuna
Poskipunat ovat ihan vieraita minulle. En ole koskaan varsinaisesti edes poskipunaa omistanut saati käyttänyt. Minulla on aina ollut epäpuhdas iho, joten olen keskittynyt enemmän siihen, että ihon väri olisi tasainen. Ei siis ole huvittanut entisestään punoittaville poskille sutia lisää punaa. En tiedä, mihin kohtaan tässä nassussa sitä edes pitäisi sutia parhaimman lopputuloksen saamiseksi. Koen siis hyvinkin pärjääväni ilman.

Korostus-, varjostus- ja aurinkopuuterit
Aurinkopuuteri on tuttu juttu vielä muutaman vuoden takaa. Senkin käyttö on kuitenkin jäänyt. Suurin syy on ehkä se, että rakennustyömaalla duunarina kesäisin ollessa ei viitsinyt täyttä tällinkiä laittaa, joten aurinkopuuterin käyttö jäi sitten kokonaan. Käytin mattaista aurinkopuuteria yleensä varjostamiseen. Sen sijaan varsinaisia korostus- ja varjostustuotteita en ole omistanut tai käyttänyt. Helposti rasvoittuvan ihon omaavana ei huvita lisätä kiiltoa, hohtoa tai muuta vastaavaa naamalle. Olen siis oppinut pitämään naamastani ihan pelkällä meikkivoiteella ja puuterilla, joten en koe suurempia intressejä näitä korostus- ja varjostusjuttuja kohtaan. Toki joskus olisi ihan mielenkiintoista kokeilla, mutta ei jokapäiväiseen käyttöön. Olen jämähtänyt tähän perusmeikkiini ja se on helppo ja nopea työaamuinakin. Ja ehkei sellainen "instameikki" edes olisi kovin nätti meikäläisen iholla, jossa on laajentuneita ihohuokosia, jokunen näppy ja välillä myös kuivia kohtia. (Mikä olisi supertehokas kosteusvoide??)

Luomivärit
Luomivärejäkin käytin ennen paljon enemmän, mutta piru vie, kun silmämeikin teko kestää niin kauan, kun siihen lisää luomivärit! Sitä paitsi minulla on raskaat luomet, joten jos pelkästään liikkuvalle luomelle hivelee väriä, ei se juuri mihinkään näy, ellei hengaile ihmisten ilmoilla silmät vähintään puoliummessa. Ennen baariin piti aina tehdä silmämeikki, mutta silloin harvoin, kun nykyään viihteelle eksyn, saatan laittaa vain rajauksen. Olen kyllä viime aikoina haaveillut, että pitäisipä joku päivä tehdä kunnon silmämeikki luomivärien kanssa, mutta se on jäänyt. Inspiraatiokin on hukassa, että mitä väriä sitä sivelisi mihinkin kohtaan niin, että lopputulos olisi hyvä ja näille lurppaluomille sopiva. Mutta en siis ole kokonaan hylännyt luomivärejä!

Itseruskettavat
Plääh. Liian työlästä. Kroppaa kyllä rasvaan muuten, mutta itseruskettavan koen jotenkin työlääksi. Ensinnäkin tällaiselle haamunvalkealle hipiälle on hankala löytää sopivaa tuotetta. Ja vaikka kuinka kuorii ja kosteuttaa, niin itseruskettava tahtoo levitä epätasaisesti tai ainakin väri kehittyy epätasaisesti. Ja takuuvarmasti kuluu epätasaisesti pois. Onnistun usein myös pukeutumaan liian aikaisin tai menemään nukkumaan liian aikaisin tai jotain vastaavaa, joka aiheuttaa jonkin värikatastrofin jollakin elämän osa-alueella. Ja kasvoille pitäisi olla oma tuote ja sitten pitäisi olla tummemmat meikkivoiteet ja puuterit jnejne. Tällaiselle laiskamadolle siis liian työlästä. Yleensä itseruskettavabuumi on kestänyt korkeintaan muutaman käyttökerran verran.

Huulikiillot ja -punat
Meikkipussista löytyy yksi ikivanha Oriflamen huulipuna ja Lumenen huulikynä. Huulikiiltoja ei ainuttakaan. Niitäkin on joskus ollut jokunen kappale, mutta kiiltoa saa olla vähän väliä lisäämässä ja se on tahmeaa ja hiukset jää kiinni jne. Luovutin. Oriflamen puna alkaa kyllä olla lopuillaan. Se on tosi kivan värinen. Minulle sellainen my-lips-but-better - sävy. Sävy on siis Peach Tempest eli aikalailla luonnollisten huulten sävyinen rusehtavalla ja oranssihtavalla twistillä niin sanotusti. Koostumus on aivan ihanan kermainen ja pehmeä ja huulille jää hento hohde. Freesaa ilmeen todella näppärästi huomiota herättämättä. Lumenen kynä taas on minun makuuni jo rohkea, vaikka sävy on melko läpikuultava. En vaan ole koskaan ollut huulten luonnollista väriä tummempien sävyjen ystävä, mutta tämä oli pakko saada. Sävy on vähän violettiin ja pinkkiin taittava, mutta kuitenkin sellainen luonnollinen, ei siis shokkiväri. Tulee välillä käytettyä. Koostumus ei niin ihana ole kuin Oriflamen punassa. Mites näiden käyttö? Ehkä kerran kuussa... En tykkää korostaa huuliani. Huulirasvaan tulee tartuttua päivittäin. (Favoran pehmentävä huulivoide tuoksuu Kinder-suklaamunan suklaalle! Nam!)

Primer
Primeritkin jäi kesällä. Löysin Maybellinen Fit Me - meikkivoiteen ja totesin, että tämä on meikäläisen nassulla parempi ilman primeria. Lumenen primerin loppu pyörii kuitenkin meikkipussissa. Kenties se odottaa taas jotain meikkivoidekokeilua, jonka jälkeen kuitenkin palaan tuohon Maybellineen. Silmämeikinpohjustusvoidetta kuitenkin käytän, jos laitan rajaukset tai luomivärit tai molemmat. Kovin laajaa kokemusta ei minulla noista meikinalusprimereista ole, sillä yleensä olen käyttänyt Lumenen mattaprimeria.

Huh! Siinäpä suurin piirtein selostukset, mitkä tuotteet jää käyttämättä ja miksi. Voi niitä olla muitakin, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. Tykkään siis meikissä aika tällaisesta luonnollisesta lookista. Ripsissä pitää kuitenkin olla volyymia ja tuuheutta niin paljon kuin vain ilman tekoripsiä tai pidennyksiä saa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti